Sharing Economy ja kolmekymppisen tehdaspohatan tarina

03.02.2016

Kun on kasvanut kuusilapsisessa perheessä, on oppinut jakamaan omastaan jo pienenä. Kun ulkohousut kävivät pieneksi, siirtyivät ne seuraavalle kokojärjestyksessä. Yksityiskyydistä tai omasta huoneesta oli turha haaveilla. Kysyntä oli suurempaa kuin tarjonta ja perheen käytössä olleet resurssit olivat tehokäytössä. Jos jotain ei omista nurkista löytynyt, niin tarpeeseen lainattiin naapurilta. Ja itselle tarpeettomaksi jääneet tavarat lähtivät kiertoon suvun tai lähipiirin muille jäsenille.

 

Ja juuri tähän perustuu jakamistalous, Sharing Economy: resurssit ovat parhaassa mahdollisessa käytössä siten, että omistajan omien tarpeiden lisäksi muut pääsevät niitä hyödyntämään korvausta vastaan. 

Jakamistalouden klassisia esimerkkejä ovat muun muassa Uber-taksit (tai kyydinjakopalvelu), AirBnB-majoituspalvelu tai vaikkapa kotimainen Wolt, jonka kuljettajat tuovat ruokaa asiakkaille valituista ravintoloista käyttäen autoaan, joka heillä muutenkin olisi.

Itse havahduin jakamistalouteen vieraillessani viime syksynä Nordic Business Forumissa, jossa yhdellä kahvitauolla päädyin keskustelemaan ikäiseni yrittäjän kanssa. Kysyin firman toimialaa ja sain kuulla, että he ”valmistavat mitä vain.” Aika jännä konsepti, ajattelin. Luulin, että kyseessä oli kahden miehen pieni artesaanikonepaja tai puutyöverstas, mutta pian selvisi, että he operoivat viidellätoista eri tehtaalla, jotka toimivat ympäri maailmaa. Siis parin hengen firman lupaus oli ”valmistaa mitä vain” omistamatta ensimmäistäkään tehdasta. Tehtaat kuuluivat kapasiteettiaan jakavaan verkostoon, josta kukin ”operaattori” sai varata kapasiteettia tarpeidensa mukaan. Tehtaat pyörivät koko ajan maksimiteholla, eikä hukkaresurssia juuri ollut.

Tämä kahvikeskustelu sai ymmärtämään jakamistalouden huikean mahdollisuuden. Kyse ei ole pelkästään siitä, että yksityishenkilöt tarjoavat sohvaansa satunnaiselle yösijantarvitsijalle, vaan jakamistalous voi mullistaa myös yritysten välisen liiketoiminnan.

Toisen kerran havahduin jakamistalouden nousevasta merkityksestä, kun törmäsin IT-ratkaisun toimittajaan, joka oli rakentanut massiivisen tiedonvaihtoportaalin vain muutaman koodarin voimin. Sen sijaan, että koodarit olisivat itse luoneet koodia, toimivat he enemmänkin yhteisön jäseninä osana suurta koodarijoukkoa, joka rakensi open source-pohjaisia palikoita julkaisujärjestelmän päälle. Vaikuttamalla tähän valtavaan massaan, saivat nämä kaksi koodaria aikaan moninkertaisesti sen, mitä he olisivat saaneet itse kaiken koodaten. Yhteisön jäsenet jakoivat omaa osaamistaan sekä resurssiaan koko yhteisön hyväksi ja se mahdollisti uskomattoman tehokkaan ja nopean tuotekehityksen.

Lähihistoria on opettanut, että kun jollekin alalle ilmestyy jakamistalouteen perustuva toimija, järkkyy alan totutut toimintamallit ja usein lainsäätäjätkin ovat ihmeissään. ”Onko tämä laillista” on kysymys, joka on herännyt niin Uberin, AirBnB:n ja Woltinkin kohdalla. Laillista tai ei, niin mullistavaa ainakin. Ja aina, kun olemme jonkun muutoksen tai mullistuksen keskellä, on myös lainsäädäntö muutoksen edessä. Tärkeintä ei ole vanhojen rakenteiden suojaaminen, vaan miettiä, miten uusista toimintamalleista, ideoista ja liiketoimista saadaan paras mahdollinen hyöty asiakkaalle ja yhteiskunnalle.

En osaa ennustaa, mitkä alat mullistuvat seuraavaksi. Mutta tiedän, että jakamistalous on näyttänyt vasta hyvin pienen osan siitä, mitä tuleman pitää. Tule kuuntelemaan Update Forumiin mm. tämän alan guruja, niin tiedät, mihin maailma on menossa ja miten tulevaisuudessa menestytään.

Ehkä bongaat sieltä itsellesi sen uuden maailmaa mullistavan idean.

Petri Hollmén

Kirjoittaja on Lyytin toimitusjohtaja ja yrittäjä. Hän on tottunut jakamaan jopa jälkiruokansa pienestä pitäen.

P.S. Sharing is caring! Jaa tämä blogi verkostollesi.